Sattumaako jälleen. Televisiosta ei tullut mitään mielenkiintoista, vaihtelin kaukosäätimellä kanavia ja Teemalla esitettiin Marilynista dokumenttisarjaa. Ensimmäisessä osassa kerrottiin Marilynin lapsuudesta, äidin hermoromahduksesta, sairastamisesta ja isän hylkäämisestä. Uskonnollisesta sijaisperheestä, useista muista sijaisperheistä, joita oli 12 sekä orpokotivaiheista.

Jotenkin tämä jakso sai mietteliääksi. Onko vanhemmat oikeastaan koskaan ymmärtäneet mitä he lapsilleen ovat tehneet, kun ovat hylänneet tai kohdelleet kaltoin lapsiaan. Lapsen kertomaa ei olla uskottu, on vähätelty tai kielletty puhumasta ikävistä asioista.

Marilyn/Norma oli avioton lapsi, jota kukaan ei halunnut. Epäonnistunut suhde isoäitiin ja isoäidin kuolemaan liittyvä tapahtuma eristi lisää myös omasta äidistään. Marilyn ei saanut omalta äidiltään rakkautta tai hellyydenosoituksia vaikka sitä kerjäsi ja äiti hylkäsi pienenä hänet vuodeksi. Tuolloin hän asui kasvattiperheessä. Kun äiti palasi, hän vei tytärtään siskonsa kanssa katsomaan elokuvia ja äidin sisko iskosti Marilynille, että sinusta tulee vielä filmitähti, voit olla tulevaisuudessa sellainen. 4-vuotiaana hän jo kertoi muille että hänestä tulee elokuvatähti. Kasvattiperhe oli taas uskonnollinen ja sitä kautta Marilyn uskoi, että häntäkin voi rakastaa joku vaikkapa, Jeesus. Myöhemmin äidin ostettua asunnon yksinhuoltajana, hän otti kotiinsa myös vuokralaisen, näyttelijämiehen, joka käytti seksuaalisesti hyväksi Marilynia ja äiti ei uskonut kun Marilyn siitä hänelle kertoi. Marilyn koki tapahtumasta syyllisyyttä ja häpeää. Mies uskotteli, että Marilynissa on tähtiainesta ja kehui tätä kauniiksi. Äidin nähtyä Marilyniin liittyvä hyväksikäyttöä kotonaan meni äiti niin suunniltaan että hän sai hermoromahduksen ja joutui mileisairaalaan. Marilynia sijoitettiin sen jälkeen eri paikkoihin, joissa hän koki olevansa hylätty, haavoittunut lapsi, jota ei kukaan halunnut. Hän oli pelokas ja syrjäänvetäytyvä ja hän sai usein remmistä perheissä joihin hänet oli sijoitettu.

Grase-täti edelleen uskotteli Marilynille, että hänestä tulee filmitähti ja vei Marilynin katsomaan elokuvanäyttelijöiden jalan ja käden jälkiä kiinalaisen teatterin edessä Hollywoodin kadulta ja Marilyn sovitti niitä omiinsa käsiinsä ja jalkoihinsa. Eli näin Marilyn vahvasti loi mielikuvaa, että hänestä tulee jotain suurta.

Kerron nyt tästä osasta omasta näkökulmastani lisää.

Miten me aikuiset ymmärtäisimme, että lapsi on IHMINEN, joka ymmärtää kaiken, ottaa mallia vanhemmista ja muistakin ihmisistä. Entäs miten me kotona puhutaan muista ihmisistä, arvostellaanko kaikkia ja kaikkea? Lapsen elämä ihan alusta saakka on jo lähtökohta siitä miten hän näkee maailman, mitä hän kuulee asioita lähipiiristään, se miten häntä on kohdeltu, arvostettu tai rakastettu. Jos lasta kohdellaan kaltoin, vähätellen, kritisoiden jne hän ottaa eri rooleja, jotta hänet hyväksyttäisiin ja häntä rakastettaisiin ja hän samalla "hylkää itsensä", jotkut ehkä koko loppuiäkseen.

Toiset lapset, kuten Marilynkin, hänellä oli yksi ihminen joka loi hänelle luottoa tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin menestyä. Mutta heillä ei kuitenkaan ollut tietoa miten tyhjää ja pinnallista elämä tulisi olemaan julkisuudessa. Ei se muiden antama ihailu tai rakkaus tuo sitä vanhemmilta jäänyttä rakkautta tilalle. Marilyn isä ei halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä, Marilyn yritti olla yhteyksissä häneen. Marilynin äitikin myöhemmin hylkäsi hänet uudelleen, sanoi ettei ollut synnyttänyt koskaan häntä. Marilyn pelkäsi epäonnistumista. Hän alkoi käyttää myös lääkkeitä. Hänellä oli muutama turvallinen aikuinen elämässään, mutta nekin kuolivat ja erään vastanäyttelijän (jota piti isähahmonaan) kuolemasta Marilyniä myös syytettiin. Monet avioliitot ja muutamat keskenmenot olivat hänelle suuria pettymyksiä ja toivat elämään paljon surua. Kaikkien ihailema seksisymbolihan hän oli, joka janosi vain vanhempien rakkautta ja huomiota, jota oli lapsena jäänyt vaille.

Ja taas oli Iltalehden sivuilla juttua kuinka vielä tänä päivänä isä tai joku muu läheinen oli käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi! Miten tämä on vielä tänä päivänä mahdollista? Miten aikuinen ihminen kuvittelee, ettei lapsi siitä kärsisi? Aikuinen vie samalla lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden ja samalla myös monen muun läheisen elämä voi rikkoontua? Miten tälle asialle ei ole vuosikymmenissä tehty mitään sellaista, ettei se olisi enää mahdollista? Todennäköisesti tämä aikuinen on itse joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, MUTTA ONKO HÄN HAKENUT SIIHEN APUA? EI SITÄ kosteta seuraavalle sukupolvelle mitä itselle on tehty vaan katkaistaan se hakemalla apua ammattilaisilta. Häpeän taakka sukupolvien takaa kummittelee vielä seuraaville sukupolvillekin, joita pidetään salaisuutena ja salassa. Kyllä tämä hyväksikäyttäjäkin on jäänyt rakkautta vaille joten annan myötätuntoni myös hänelle. Ei tuomita vaan autetaan ja annetaan mahdollisuus henkiseen paranemiseen.

Marilynin dokumentti hänen elämästä kannattaa katsoa Yle areenasta. Hänen kokemus voisi olla malli meillä kaikille miten tärkeää on antaa lapselle turvalliset lähtökohdat elämään. Rakastaa lasta aidosti, kuulla ja antaa tulla myös nähdyksi aitona itsenään. Eikä luoda omia toteutumattomia haaveita lapsen toteutattaviksi elämässään. Jokainen saisi olla juuri sellainen aito oma itsensä kun on. Kannustetaan ja tuetaan, lohdutetaan ja annetaan rakkautta, syliä ja halauksia ja ennenkaikkea ollaan läsnä.

Marilyn oli pieni, haavoittunut ja eksynyt sielu, jonka olisi pitänyt saada antaa anteeksi vanhemmilleen ja itselleen kaikki, jotta olisi elänyt pitempään ja onnellisena..mutta ehkä tämä olikin tarkoitus opettaa meille jotain arvokasta elämästä. Silloin Marilynin elämällä olikin suurempi tarkoitus kun sai koskaan sitä edes tietää. Kiitos Marilyn. Kuva pixapay ventu99