Aiemmin kirjoitin omasta niska-hartia vaivastani ja yhteydenotostani terveyskeskukseen. Pääsin toivomalleni fysioterapeutille näin aluksi ja lääkäriaika on vielä varattuna kesäkuulle. Menin fysioterapeutin vastaanotolle ja kuunnellutin magneettitutkimuksesta saadun lääkärinlausunnon hänellä. Olin sen nauhoittanut kännykän whatsuppiin alkuvuodesta. Lääkäri mainitsi, että jos kulumat alkaa kovasti haitata joudutaan ne leikkaamaan ja leikkauksessa on tietenkin riskejä, jotka voivat vaurioittaa muitakin tärkeitä hermoja.

Seurasin kiinnostuneena fysioterapeutin ilmeitä. Hän kuunteli "huvittuneena" äänitettä vai tulkitsinko minä väärin mietin.

Hän tutki hartoiden, käsien ja pään liikkuvuutta ja kyseli tarkasti kipukohtia ja mitä olen tehnyt oireiden helpottamiseksi. Ja mikä sai nyt tulemaan vastaanotolle. Kerroin, että lastenlasten syliinottaminen alkaa olla välillä haastavaa, ojentautuminen alas ja syliinnostaminen sattuu, uhkana että käsi pettää alta ja lapsi putoaa. Ja että vältän sellaisia asioita, jotka aiheuttavat kipuja. Sauvojen käyttö kävellessä tai lumikenkäillessä sattui mutta silti käytin satunnaisesti ja sitten kärsin siitä. Yritin tietysti saada vähän tehoa lisää liikumiseeni kun muutenkin olen sitä joutunut vähentämään ulosteenkarkailun takia.

Hän opasti minulle kolme eri liikettä tehtäväksi kotona. Kahta liikettä täytyy tehdä kahden tunnin välein hereillä ollessa 15 kertaa ja yhtä liikettä, olan lepuuttamista muutaman kerran päivässä. Kuulosti paljolta. Sovittiin uusi tapaaminen reilun viikon päähän. Hän myös piirsi taululle kuvan mitä kuluma on tehnyt hartiassa ja mitä me yritetään saada muutosta siellä aikaan. Vasen käsi ja olkapää nousemaan ylös kivuitta on tavoitteena.

Laadin kännykkään aikataulut ja hälytykset. Aloitin aamulla 9.00 ja iltaan 21.00 asti kahden tunnin välein suoritin määrätyt tehtävät. Ne olivat helppoja liikkeitä. Tein ne lattialla ja pään taivutus oikealle maata pitkin tuntui hyvältä. Kännykän muistutukset menivät jumiin pari päivää ennen uutta tapaamista mutta tein ne liikkeet suurin piirtein sovitusti.

Sitten olikin kontrolli käynti. Fysioterapeutti kysyi miten on mennyt ja miltä on liikkeet tuntuneet. Kerroin, että olen ollut tunnollinen harjoitusten tekijä, tein ne lähes 95 %. Hän tarkasti jälleen hartioiden, olkapään ja käsien liikkuvuutta ja huomasin myös itse että olen saanut liikkuvuutta enemmän ja kipua ei tunnu. Hän sai aikaan ihmeen! Tosin, itsehän minä ne liikkeet tein. Kerroin hänelle, että myönteisellä asenteellani oli suuri merkitys asian edistymisessä. Uskoin hänen ammattitaitoon, luotin siihen että hän osaa auttaa ja ottaa huoleni todesta. Kerroin myös miten tärkeää on viestiä alitajunnalle, että itsellä on suuri voima paranemisessa.

Jos olisin halunnut/vaatinut tai päässytkin suoraan lääkärin vastaanotolle, hän olisi määrännyt buranaa ja panadolia muutamaksi viikoksi ja siitä vatsani olisi todella jumissa. Ehkä lääkäri olisi olisi pyytänyt palaamaan takaisin vastaanotolle jos oireet jatkuvat ja sitten olisi kuvattu ja laitettu sairaalaan jonoon päästäkseni ortopedille, joka olisi suunnitellut leikkausta siihen. Näin kait yleensä se menee.

Fysioterapeutti antoi minulle yhden uuden liikkeen tehtäväksi pari kertaa päivässä, jonka tarkoitus on ylläpitää saavutettuja muutoksia. Ja pääntaivutusta jatkan myös sen kaksi kertaa päivässä.

Mitä tämä kokemus minulle opetti. Ensinnäkin, tuki- ja liikuntaelin vaivoissa voisin jatkossakin mennä ensin terveyskeskuksessa fysioterapeutin vastaanotolle. Hän osaa katsoa paljon kehon asentoa tai liikkuvutta jo ja varmasti määrää lääkärin vastaanotolle ellei pysty auttamaan. Voit jopa päästä nopeammin fysioterapeutille kuin lääkärille. Itse sain lääkäri ajan kuukausien päähän enkä tiedä enää tarvitsenko sitä enää.

Myös omalla asenteella on merkitys. Ei ammattilaiset paranna, he antavat ohjeet joita noudattamalla voit parantaa omaa tilannettasi. Itse en halua leikkauspöydälle enää, ehkä se sai "keksimään" muunkin vaihtoehdon.

Muissakin hoitotilanteissa voi myös mahdollisesti ajatella niin, että ammattilaiset antavat sen minkä pystyvät mutta itse voit ajatuksillasi joko lisätä tai vähentää paranemisen mahdollisuuksiasi. Muistetaan se ajatusten suuri voima, mitä ajattelet sitä saat. Negatiivisuuden kehästä täytyy päästä pois sekä myös uskomuksista (esim.tämä on sukuvika tms) ja ottaa myös itse vastuuta hoidosta. Omalla syöpäpolullani löysin meditaatiot ja siten pääsin vastustamisen tunteesta, jota sanotaan taisteluksikin eli heittäydyin elämän virtaan ja otin ajatukseni hallintaan.

Kuva pixapay Cedric Clth