Oivalluksia ja uuden oppimista

Oivalluksia kesästä

Lauantai 24.8.2024 - Mervi

Kesääni on mahtunut kaikenlaista tapahtumaa. On tullut suru-uutisia ja vakavaa sairastumista lähipiiriini. Samalla myös erilaisia tunteita on näissä yhteyksissä tullut esille. Sehän on totta, että isot muutokset saavat liikkeelle myös vanhoja käsittelemättömiä asioita näkyville. Oma suhtautuminenkin on muuttunut kaiken suhteen, enkä enää provosoidu entiseen tapaani, suuttumalla, arvostelemalla, syyttämällä tai välttelemällä vaan kuuntelen vastapuolen näkemystä syvemmin ja otan vastaan mahdolliset syytökset, annan ja kannustan kertomaan kaikki ärsyttävät asiat itsestäni. Kyselen tarkemmin, mistä tapahtumasta tuo tunne voisi olla peräisin, mikä se tunne voisi olla syvemmällä, onko se mahdollisesti häpeää tai jopa vihaa minua kohtaan. Sanatkin voivat syvästi loukata eikä niitäkään oikeasti tarkoiteta. "Liskoaivot" vaan ovat päässeet päälle.

Mitä tein ja tunsin näissä tilanteissa? Kyllähän se aluksi tuntuu pahalta, mutta alan heti antaa itselleni myötätuntoa ja rakkautta. Lähden myös kirjoittamaan ja analysoimaan omia tuntemuksia ja tunteitani kirjoittamalla sisäiselle lapselleni. Teen rentoutusta tai hengitysharjoituksia ja annan tilanteen vain olla, koska, me molemmat haluamme kuitenkin ratkaista tilanteen jollain aikahaarukalla. Joku on tarvinnut aikaa ja tilaa enemmän ja olen sallinut sen, mutta samalla olen tuonut esille etten silti hylkää, vaikkei samalla lailla ollakaan enää yhteyksissä. Anteeksipyyntö ja -anto ovat sitten olleet paikallaan.

Kysyin, onko puolisolla aikaa keskusteluun. Halusin tietää onko hän hävennyt minua joskus ja häpeääkö edelleen? Teimme harjoituksen, jossa molemmat saivat kertoa jostain ikävästä tilanteesta kolme minuuttia, toinen istui tuolilla ja kertoi asiasta ja toinen hieroi hartioita ja kuunteli. Mitä oivalsimme? Meille tietyt sanat tarkoittavat ihan muuta johtuen omasta kasvuympäristöstämme. Jos minä innostun jostain asiasta, hänestä se on esittämistä. Olen oppinut innostumaan ja sallimaan sen itselleni nykyään, mutta puolisolle se oli vielä vierasta ja ehkä hävettävääkin, koki sen esittämiseksi. Ja minä selitin, että minun tarkoitus oli tietyssä tilanteessa tehdä toiselle vaan hyvää ja tuottaa hyvää mieltä. Pääsin tällä keskustelulla myös asian ytimeen, häpeään. Milloin hän viimeksi häpesi minua, no viime viikolla kuulemma. Ihmettelin, miksei hän sanonut siitä, eikö häpeästään ilennyt? Lupasin, että näetkö, kirjoitan itselleni ylös mitä muutosta hän minulta jatkossa toivoo ja opettelen toimimaan jatkossa toisin. Pyysin samalla anteeksi aiheuttamaani häpeää ja lupasin pyytää anteeksi myös siltä henkilöltä, joka oli siinä tilanteessa kolmantena osapuolena mukana.

Kyseessä oli minun hävyttömät puheeni. Ymmärsin, että olemmehan tästä asiasta näinä vuosikymmeninä puhuneet moneen kertaan, mutta minulla ei lupauksistani huolimatta ole aina onnistunut hillitä itseäni hävyttömyyksien puhuminen seurassa. Vähentänyt kyllä olen. Olen ehkä halunnut näillä puheilla saada tunnelmaa iloisemmaksi olemalla vähän hauska tai olisko ollut kyseessä vain huomionhakeminen? Jatkossa aion toimia toisin, opettelen uutta. Pysähdyn ja olen vaikka hiljaa. Ei aina tarvitse puhua vaikka tosin muuten suositellaan puheeksi ottamista, mutta se on sitten kokonaan toinen asia. Tässä samalla pyydän anteeksi myös lukijoiltani, mahdollisilta entisiltä työkavereiltani ja työyhteisön jäseniltä, sisaruksiltani, muilta läheisiltä ja tutuilta hävyttömiä puheitani. Tiedän itse nyt miksi niin tein mutten ymmärtänyt että samalla saatoin loukata muita puheillani. Antakaa anteeksi ymmärtämättömyyteni, olen pahoillani kaikesta. Toivon Teille kaikkea hyvää.

Eli muuttumiseen tarvitaan monia oivalluksia itsestä ja toisesta. Itselle kirjoittaminen ylös vahvistaa tätä muutosta koska olen visuaalinen ihminen, opin tekstin näkemisen kautta asioita, se on ikäänkuin muistutus. Tästä on sovittu ja lapussa on jopa päiväys, milloin se on tehty. Kyllä se vähitellen menee myös alitajuntaan ja näin ärsyttävät asiat häviää vähitellen, uskon niin. Joten puhuminen ja puheeksiotto kannattaa aina.

ps. vinkkaan jälleen Parisuhdekeskus Katajan ilmaisista verkkoluennoista. Olin itsekin eilen mukana ja aiheena oli vuorovaikutus parisuhteessa. Taas sain vinkkejä ja oppia myös itselleni ja jaan ne nyt puolison kanssa ja voihan ne hyödyttää myös muissakin suhteissa.

Kuva pixapay, Parvizphotograhfy